-
Tammikuun tarkastelu – ruokailu
Lomapäivät tulivat, lomapäivät menivät – mutta vanhempainvapaa jatkuu. Koko perheen lomailusta arkeen siirtyminen on ollut aavistuksen takkuista, ja tammikuu on muutenkin vaikuttanut jotenkin tukkoiselta ja etsivältä, mutta pikkuhiljaa rutiinit ovat taas löytäneet itsensä, toivottavasti sen myötä myös tämän aktiivisempi kirjoittaminen (vaikka tämä menikin pitkälle helmikuulle). Vaikka en blogia kirjoittanutkaan, se ei tarkoita, ettenkö olisi aktiivisesti tehnyt asiaa, joten puretaan se nyt kokonaisuutena. Tammikuussa päätin aloittaa helposta, eli ruokailusta. Ensimmäinen askel on tietysti katsoa, että mitä kaikkea sitä tulee suuhunsa laitettua, on elämäni ensimmäisen ruokapäiväkirjan aika. Käytännössä otin kännykkään dokumenttiin ylös ja kuvasin kaiken mitä söin. Veden, d-vitamiinilisän ja benecolin jätin kuvioista pois, mutta muuten. Viikon jälkeen syötin tiedot ChatGPT:lle. Aloitin…
-
Kolmas tarkastelu, mieli ja palautuminen + ensimmäinen muutos
Oikeastaan kaksi erillistä asiaa, mutta otetaan ne nyt yhdessä kirjoituksessa. Samalla katsotaan vähän kokonaisuutta ja mikä on alun ja joulukuun ensimmäinen muutos – olkootkin, että postaus meni joulukuun ohi päivällä parilla. Tässä kuussa sitten ensimmäinen varsinainen yhden asian tarkastelu, ja katsotaan, mitä päädytään muuttamaan. Mieli Mieli on yllättävän vahva tekijä monessa asiassa – ja samalla myös hyvin laiminlyöty. Olen itse muutaman kerran elämässäni huomannut, kun olen mennyt fyysisesti tai henkisesti aika äärirajoille, mutta ainakaan oman arvioni mukaan en ole vielä päätynyt ns. yli. Usein henkisen rasituksen ja uupumisen huomaa vasta jälkikäteen, vaikka oireita olisikin ilmassa – huono palautuminen, ärtymys, unohtelu ja väsymys, muutama mainitakseni. Nyt vanhempainvapaalla on ollut aikaa peilata…
-
Toinen tarkastelu, treeni
Treenikuvioita häiritsee uusiutunut akillesjänteen tulehdus/rasitus, jota nyt kuntoutan samalla. Se mihin tuo vaikuttaa, on juoksulenkit, jotka ovat usealta viikolta nyt jääneet, mutta korjautuneet kävelyllä, joskin kävin kokeilemassa lenkkeilyäkin keskiviikkona lyhyehköllä 3km pätkällä. Vanhempainvapaa muutenkin vaikuttaa aika reippaasti siihen, miten pääsee liikkumaan. Pyrin pitämään kiinni muutamasta kriteeristä: riittävästi jonkinlaista aerobista, kuntoa kehittävää tai ylläpitävää toimintaa, pari kertaa viikossa salilla sekä 7000+ askelta päivässä. Lisäksi akillesjännettä kuntoutan useampana päivänä viikossa pohjeliikkeillä ja venyttelyllä. En ole mitenkään erityisen hyvässä kunnossa, todellakaan, mutta sen verran että jos akillesjänne antaa myöten niin pystyy kuitenkin juoksemaan ainakin sen 6km ja salillakin jo kertynyt jonkin verran painoja nostettavaksi. Käytännössä aerobista liikuntaa tulisi saada vähintään kaksi ja puoli…
-
Ensimmäinen tarkastelu, ruokavalio
Olen pyrkinyt jo jonkin aikaa parantamaan ruokavaliotani terveellisempään suuntaan. Ensimmäinen konkreettinen muutos oli aamiaisen lisääminen tavalla tai toisella. Pitkään en syönyt yleensä aamiaiseksi yhtään mitään, jos paria kuppia kahvia ei lasketa. Joskus leikittelin ajatuksella, että söisin yhden hedelmän aamulla, se olisi nopeaa ja helppoa, mutta paria kokeilua lukuunottamatta se jäi sille ajatuksen tasolle. Aamiaista tuli edelleen syötyä lähinnä silloin, kun se oli hotellin aamiaispöydässä valmiiksi saatavilla – olihan siitä maksettu. Vihdoin viime talven kuluessa sain raivattua enemmän ja enemmän tietä ajatukselle, että aamiainen olisi hyvä juttu, mutta sitä pitäisi tavalla tai toisella toteuttaa säännöllisesti, huvitti tai ei: siitä pitäisi tehdä tapa. Osaltaan muutoksessa helpotti toisen tyttäreni syntyminen, joka kesän aikana…
-
Herätys!
Ensimmäinen lapseni täytti pari kuukautta sitten viisi ja nuorempikin on jo pian vuoden ikäinen. Jokin isäksi tulemisessa on herättänyt tarkastelemaan omaa fyysistä ja henkistä tilannettani ja vanhenemista. Olisi hienoa saada terveenä seurata lapsen kasvua ja olla hänen tukenaan, sekä päästä tarjoamaan tukea mahdollisille lapsenlapsilleni. En varsinaisesti elä erityisen epäterveellisä elämää, tietääkseni, mutta en myöskään erityisen terveellistä. Voisin kuvitella eläväni siis noin 80 vuotiaaksi, 35 vuotta vielä, sen keskimääräisen verran. Luku on sinänsä pysäyttävä, sillä oma lapseni syntyi juuri ennen kuin täytin 40. Ehtisin ehkä juuri ja juuri näkemään lapsenlapseni, jos oma lapseni saisi omansa saman ikäisenä kuin itse sain oman esikoiseni. Mutta jos eläisin 100 vuotiaaksi, ehtisin hyvin oppimaan tuntemaan…



