Ensimmäinen lapseni täytti pari kuukautta sitten viisi ja nuorempikin on jo pian vuoden ikäinen. Jokin isäksi tulemisessa on herättänyt tarkastelemaan omaa fyysistä ja henkistä tilannettani ja vanhenemista. Olisi hienoa saada terveenä seurata lapsen kasvua ja olla hänen tukenaan, sekä päästä tarjoamaan tukea mahdollisille lapsenlapsilleni. En varsinaisesti elä erityisen epäterveellisä elämää, tietääkseni, mutta en myöskään erityisen terveellistä. Voisin kuvitella eläväni siis noin 80 vuotiaaksi, 35 vuotta vielä, sen keskimääräisen verran. Luku on sinänsä pysäyttävä, sillä oma lapseni syntyi juuri ennen kuin täytin 40. Ehtisin ehkä juuri ja juuri näkemään lapsenlapseni, jos oma lapseni saisi omansa saman ikäisenä kuin itse sain oman esikoiseni. Mutta jos eläisin 100 vuotiaaksi, ehtisin hyvin oppimaan tuntemaan…